Tänään minua ilahdutti...

Pidän listoista. Tässäpä teille siis lista asioista, jotka ilahduttivat minua tänään.

- Auringonpaiste ja melko lämmin ilma (vain -10 astetta pakkasta).
- Muumimukillinen teetä hunajan ja maidon kera.
- Keskeneräisen virkkauksen värit.
- Perhe.
- Mekot ja hameet.
- Hatut ja huivit.
- Hyvä kirja.
- Mukavat blogikirjoitukset.
-Ystävien olemassaolo.
- Hyvä ruoka.

Mikä sinua ilahdutti tänään?

(Tässä vielä täysin aiheeseen liittymätön kuva viime vuodelta.)

Ikuisuusprojekteja...

Aloitin eilen uuden ikuisuusprojektin (taas vaihteeksi). Tai ainakin epäilen, että siitä tulee ikuisuusprojekti, sillä se on sen verran iso (tähän mennessä sitä on toisaalta ollut niin mukava tehdä, että saa nähdä miten käy). Tarkoituksenani on siis virkata itselleni lyhythihainen/hihaton tunika. Aion käyttää siihen enimmäkseen kotoani löytyviä jämälankoja. Minulla on tunikan väreihin liittyen mielessäni eräs suunnitelma mutta kerron siitä tarkemmin sitten, kun näen onnistuuko se.

Olen aina ihastellut neulekirjoissa olevia kuvia neulotuista mekoista ja tunikoista, mutta tiedän ettei oma kärsivällisyyteni riittäisi sellaisen tekemiseen. Olen nimittäin laiska neuloja ja kyllästyn nopeasti pitkiin projekteihin. Jopa sukkien neulominen loppuun asti on minulle koettelemus ja voimain ponnistus. Virkkaamisesta sen sijaan pidän paljon enemmän. Syitä tähän on monia. 1) Virkatessa tarvii vain koukun ja lankaa, eikä suurta määrää puikkoja, joten työtä on helpompi kuljettaa mukana. 2) Silmukat eivät karkaile virkkuutyöstä yhtä helposti kuin neuleesta. 3) Virkatessa on helpompi soveltaa (olen nimittäin laiska tekemään asioita ohjeen mukaan). 4) Virkkaaminen vain on niin mukavaa! Näistä syistä päätin siis tehdä itselleni tunikan virkkaamalla. En käytä sitä tehdessäni mitään ohjetta, vaan sovitan tekelettä päälleni usein nähdäkseni onko se sopivan kokoinen ja sitten vain lisään ja vähennän silmukoita tarvittaessa. Saa nähdä, mitä lopputuloksesta tulee tai tuleeko sellaista ylipäänsä. 

Kuvassa tunikan alku käsityökorin virkaa toimittavassa hatussa.

Aloitin myös askartelurintamalla yhden ikuisuusprojektin. Ryhdyin tekemään aikakauslehdistä leikatuista sanoista ja kartongista sanapeliä. Idean peliin sain täältä. Pelin idea oli mielestäni mukavan yksinkertainen ja hauska. Sain yhden illan aikana valmiiksi n. pilttipurkin täydeltä sanoja. Joudun tosin vielä paikkailemaan osaa niistä, sillä käyttämäni kontaktimuovi oli vanhaa, eikä kovinkaan laadukasta. 

Keskeneräisten tekeleiden työmaa...

Olen hyvin riippuvainen inspiraatiosta. Se näkyy elämässäni miltei joka asiassa, siivouksen edistyminenkin vaatii inspiraation. Käsitöiden ja muiden näpertelyjen suhteen se näkyy siten, että minulla on jatkuvasti kesken todella monta projektia. Yleensä sitten teen aina vähän sitä projektia, joka kulloinkin sattuu eniten huvittamaan. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, ettei käsitöiden valmistumistahti ole päätähuimaava. 

Nyt ajattelin kuitenkin esitellä erään keskeneräisen projektin, jonka aloitin vähän reilu kuukausi sitten. Sain inspiraation siihen eräästä blogista. (Ikävä kyllä en voi laittaa tähän linkkiä inspiraation lähteeseen, sillä minua inspiroinut blogi on sittemmin lakannut olemasta.) Blogin pitäjä oli tehnyt nuken rautalangasta ja kankaanpaloista.  Nukke näytti niin hienolta (rujolta ja kauniilta yhtäaikaa), että minun oli pakko ryhtyä heti töihin. Tässä on muutamia kuvia tekovaiheista.

 

Nukke sai ensin rungon rautalangasta...

Sitten lisäsin sille muotoja vanhasta patjasta saaduilla vaahtomuovin palasilla, jotka käärin paikoilleen rikkinäisestä paidasta leikkaamillani kangasriekaleilla.

Pikku hiljaa nukke sai lisää muotoja, kunnes se alkoi muistuttaa egyptiläistä muumiota. Tässä vaiheessa inspiraatio kaikkosi hetkeksi, eikä minulla ollut tarpeeksi sopivaa materiaalia seuraavaan työvaiheeseen, joten jätin nuken kesken joksikin aikaa. 

Täydennettyäni materiaalivarastojani ihonvärisillä vanhoilla sukkahousuilla jatkoin töitä. Nyt oli vuorossa  nuken ihon paikoilleen ompelu (äärimmäisen hidas työvaihe, jota kesti monta päivää). Tässä kuvia siitä.

Tässä vaiheessa nukkeni näytti lähinnä voodoo-nuken ja Frankensteinin hirviön sekoitukselta siihen pisteltyjen neulojen ja selvästi näkyvien ompelujälkien takia. Nyt on ihon ompelu kuitenkin suoritettu loppuun ja nukkeni näyttää jo vähän siistimmältä.Seuraavaksi kuvia siitä, miltä nukkeni näyttää tällä hetkellä.

Ja koska tänään oli niin kaunis auringonpaiste otin vielä kuvan nukestani päivänvalossa vähän säädyllisemmin puettuna. (Tässä kuvassa nukellani on siis päällään vanhan paidan riekale paremman vaatetuksen puutteessa.)

Olen itse aika tyytyväinen siihen, miltä nukkeni tällä hetkellä näyttää. Eihän se ole täydellinen, mutta omalla rujolla tavallaan kaunis kuitenkin. Seuraavaksi aion tehdä sille kasvon piirteet ja hiukset. Ja sen jälkeen sille pitäisi keksiä myös jotakin vaatetta päälle. Lisää kuvia tulossa siis myöhemmin... :)