Arkista pikaruokaa

Tänään jouduin käymään asioilla aamupäivällä, joten lounasruoka piti tehdä nopeasti. Kiireen innoittamana syntyi seuraava yllättävän herkullinen keitto (taaperotkin tykkäsi). Käytin keitossa kiireen vuoksi pakastevihanneksia mutta keiton voi tietysti tehdä myös tuoreista vihanneksista. Keitto ei ole pikaruokaa siinä merkityksessä, että se olisi muutamassa minuutissa valmis, mutta sen tekemiseen vaadittavat toimenpiteet ovat sen verran vähäiset että nimitän sitä pikaruuaksi.

Pikainen parsakaali-perunakeitto (n. 4 litraa)

1 kg peruna-sipulisekoitusta 

850 g pakasteparsakaalta

1 kasvisliemikuutio

n. 1-2 dl punaisia linssejä

juustokuminaa

kurkumaa

valkopippuria

2 dl ruokakermaa/kookosmaitoa

vettä

1. Laita isoon kattilaan peruna-sipulisekoitus ja parsakaalit. Lisää kattilaan sen verran vettä, että kasvikset melkein peittyvät. Kun vesi kiehuu, lisää joukkoon kasvisliemikuutio ja linssit ja pienennä virtaa. Anna hautua kunnes kasvikset ovat pehmenneet.

2. Soseuta keitto. Lisää joukkoon loput mausteet (maun mukaan mausteita siis) ja ruokakerma/kookosmaito. Sekoita ja anna olla vielä hetki pienellä lämmöllä.

3. Tarjoile raejuuston kera. 

Jälkiruuaksi kiireisenä arkipäivänä voi tehdä vaikka täältä löytyvällä ohjeella ihania tahinipalloja.

Kierrätystä

Mitä askartelu-/käsityöintoilija tekee tyhjästä suklaalevyrasiasta ja vanhojen sisustuslehtien värikkäistä sivuista? Kortin ja kirjekuoria tietenkin. 

Kortti, jossa kuvattuna espanjalainen aukio Roomassa.

Kasa värikkäitä kirjekuoria seuraavia kirje- ja korttilähetyksiä varten.

Ajatuksia kulumisesta ja kuluttamisesta

Minä pidän kovasti hameista ja mekoista. Sen takia pidän myös paksuista sukkahousuista. Kaapistani löytyy neljät paksut sukkahousut, joista kaikissa on tällä hetkellä reikä tai reikiä. Kyse ei ole vuosia vanhoista sukkahousuista, vaan melko uusista. Kyseessä ei myöskään ole halvimmat mahdolliset sukkahousut, vaan suhteellisen "laadukkaat" sellaiset. Sitäkin enemmän minua harmittaa, joka kerta kun huomaan niissä uusia reikiä. Joululomalla viimein suutuin, kun huomasin uusissa sukkahousuissani reiän ensimmäisen käyttökerran jälkeen. En halunnut ostaa uusia sukkahousuja, jotka menisivät taas hajalle. Siispä opettelin parsimaan sukkahousuni. Siitä lähtien olen aina silloin tällöin paikkaillut sukkahousujani. Useimmat reiät ovat paikoissa, jotka eivät hameen alta näy, joten paikat saavat näyttää yksilöllisiltä ja silloin parsiminen on jopa hauskaa. Ja tyydytystä tuo myös se, että sukkahousut saavat näin pidemmän käyttöajan, roskia syntyy vähemmän, eikä rahaakaan kulu niin paljon. Reikien tuomaa harmitusta se ei silti poista. Miksi asioita ei tehdä kestäviksi? (Tiedän kyllä vastauksen mutta silti turhauttaa...) 

Kissalle raamit

Päädyin sitten lopulta virkkaamaan kissakortille raamit. Nyt kissa näyttää paljon tyytyväisemmältä ja tyylikkäämmältä. Jo kelpaa lähteä postin mukana maailmalle. :)