Aloitin eilen uuden ikuisuusprojektin (taas vaihteeksi). Tai ainakin epäilen, että siitä tulee ikuisuusprojekti, sillä se on sen verran iso (tähän mennessä sitä on toisaalta ollut niin mukava tehdä, että saa nähdä miten käy). Tarkoituksenani on siis virkata itselleni lyhythihainen/hihaton tunika. Aion käyttää siihen enimmäkseen kotoani löytyviä jämälankoja. Minulla on tunikan väreihin liittyen mielessäni eräs suunnitelma mutta kerron siitä tarkemmin sitten, kun näen onnistuuko se.
Olen aina ihastellut neulekirjoissa olevia kuvia neulotuista mekoista ja tunikoista, mutta tiedän ettei oma kärsivällisyyteni riittäisi sellaisen tekemiseen. Olen nimittäin laiska neuloja ja kyllästyn nopeasti pitkiin projekteihin. Jopa sukkien neulominen loppuun asti on minulle koettelemus ja voimain ponnistus. Virkkaamisesta sen sijaan pidän paljon enemmän. Syitä tähän on monia. 1) Virkatessa tarvii vain koukun ja lankaa, eikä suurta määrää puikkoja, joten työtä on helpompi kuljettaa mukana. 2) Silmukat eivät karkaile virkkuutyöstä yhtä helposti kuin neuleesta. 3) Virkatessa on helpompi soveltaa (olen nimittäin laiska tekemään asioita ohjeen mukaan). 4) Virkkaaminen vain on niin mukavaa! Näistä syistä päätin siis tehdä itselleni tunikan virkkaamalla. En käytä sitä tehdessäni mitään ohjetta, vaan sovitan tekelettä päälleni usein nähdäkseni onko se sopivan kokoinen ja sitten vain lisään ja vähennän silmukoita tarvittaessa. Saa nähdä, mitä lopputuloksesta tulee tai tuleeko sellaista ylipäänsä.
Kuvassa tunikan alku käsityökorin virkaa toimittavassa hatussa.
Aloitin myös askartelurintamalla yhden ikuisuusprojektin. Ryhdyin tekemään aikakauslehdistä leikatuista sanoista ja kartongista sanapeliä. Idean peliin sain täältä. Pelin idea oli mielestäni mukavan yksinkertainen ja hauska. Sain yhden illan aikana valmiiksi n. pilttipurkin täydeltä sanoja. Joudun tosin vielä paikkailemaan osaa niistä, sillä käyttämäni kontaktimuovi oli vanhaa, eikä kovinkaan laadukasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti