Arkista pikaruokaa

Tänään jouduin käymään asioilla aamupäivällä, joten lounasruoka piti tehdä nopeasti. Kiireen innoittamana syntyi seuraava yllättävän herkullinen keitto (taaperotkin tykkäsi). Käytin keitossa kiireen vuoksi pakastevihanneksia mutta keiton voi tietysti tehdä myös tuoreista vihanneksista. Keitto ei ole pikaruokaa siinä merkityksessä, että se olisi muutamassa minuutissa valmis, mutta sen tekemiseen vaadittavat toimenpiteet ovat sen verran vähäiset että nimitän sitä pikaruuaksi.

Pikainen parsakaali-perunakeitto (n. 4 litraa)

1 kg peruna-sipulisekoitusta 

850 g pakasteparsakaalta

1 kasvisliemikuutio

n. 1-2 dl punaisia linssejä

juustokuminaa

kurkumaa

valkopippuria

2 dl ruokakermaa/kookosmaitoa

vettä

1. Laita isoon kattilaan peruna-sipulisekoitus ja parsakaalit. Lisää kattilaan sen verran vettä, että kasvikset melkein peittyvät. Kun vesi kiehuu, lisää joukkoon kasvisliemikuutio ja linssit ja pienennä virtaa. Anna hautua kunnes kasvikset ovat pehmenneet.

2. Soseuta keitto. Lisää joukkoon loput mausteet (maun mukaan mausteita siis) ja ruokakerma/kookosmaito. Sekoita ja anna olla vielä hetki pienellä lämmöllä.

3. Tarjoile raejuuston kera. 

Jälkiruuaksi kiireisenä arkipäivänä voi tehdä vaikka täältä löytyvällä ohjeella ihania tahinipalloja.

Kierrätystä

Mitä askartelu-/käsityöintoilija tekee tyhjästä suklaalevyrasiasta ja vanhojen sisustuslehtien värikkäistä sivuista? Kortin ja kirjekuoria tietenkin. 

Kortti, jossa kuvattuna espanjalainen aukio Roomassa.

Kasa värikkäitä kirjekuoria seuraavia kirje- ja korttilähetyksiä varten.

Ajatuksia kulumisesta ja kuluttamisesta

Minä pidän kovasti hameista ja mekoista. Sen takia pidän myös paksuista sukkahousuista. Kaapistani löytyy neljät paksut sukkahousut, joista kaikissa on tällä hetkellä reikä tai reikiä. Kyse ei ole vuosia vanhoista sukkahousuista, vaan melko uusista. Kyseessä ei myöskään ole halvimmat mahdolliset sukkahousut, vaan suhteellisen "laadukkaat" sellaiset. Sitäkin enemmän minua harmittaa, joka kerta kun huomaan niissä uusia reikiä. Joululomalla viimein suutuin, kun huomasin uusissa sukkahousuissani reiän ensimmäisen käyttökerran jälkeen. En halunnut ostaa uusia sukkahousuja, jotka menisivät taas hajalle. Siispä opettelin parsimaan sukkahousuni. Siitä lähtien olen aina silloin tällöin paikkaillut sukkahousujani. Useimmat reiät ovat paikoissa, jotka eivät hameen alta näy, joten paikat saavat näyttää yksilöllisiltä ja silloin parsiminen on jopa hauskaa. Ja tyydytystä tuo myös se, että sukkahousut saavat näin pidemmän käyttöajan, roskia syntyy vähemmän, eikä rahaakaan kulu niin paljon. Reikien tuomaa harmitusta se ei silti poista. Miksi asioita ei tehdä kestäviksi? (Tiedän kyllä vastauksen mutta silti turhauttaa...) 

Kissalle raamit

Päädyin sitten lopulta virkkaamaan kissakortille raamit. Nyt kissa näyttää paljon tyytyväisemmältä ja tyylikkäämmältä. Jo kelpaa lähteä postin mukana maailmalle. :)

Lisää leimoja kokoelmaan

Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni kun kerrankin on kaunista ja valoisaa ja kuvata uusimmat tekemäni leimat. Tuleepahan sitten taas pitkän tauon jälkeen päivitettyä blogiakin kunnolla. :)

 

Suurena Miyazakin elokuvien fanina oli pakko koettaa osaisinko tehdä Totoro-leiman. Aika söpö siitä mielestäni tuli.

Kirahvi, sillä pitäähän ihmisellä nyt kirahvi-leima olla.

Näin kuvan kauniista purjelaiva-leimasta ja olihan sitäkin pakko heti päästä kokeilemaan. Ja täytyyhän purjeveneellä olla myös aallokko, jossa kulkea.

Työn alla

Kevät tulee kohisten ja lisääntyvän päivänvalon myötä myös innostukseni luovaan työhön lisääntyy. Käsitöiden edistymistä tahtoo vain haitata se, että minulla on liian monta projektia kesken yhtä aikaa kuten aina. Kun kaiken tahtoisi saada pian valmiiksi mutta vapaa-aikaa on melko vähän, ei oikein tiedä mistä aloittaisi. (Toisinaan käy myös niin, että lyhyt vapaa-aika kuluu siihen miettimiseen, eikä ehdikään tehdä mitään.) Tässä joitakin työn alla olevia asioita.

Inspiroiduin tästä kaulahuivista ja päätin neuloa taaperolleni kaulahuivin. En ole yleensä mikään innokas neuloja, mutta vaihtuvat värit ja kuviot pitävät sopivasti mielenkiintoa yllä. Huivista tulee sen verran iso, että mahtuu varmaan päälle vielä monta vuotta kunhan värit vain kelpaavat. 

 

Muutamia pieniä maalauksia mielessä olevaan korttiprojektiin.

 

Kissoja kiitospostiin kissaihmiselle. Ylemmän kuvan kissasta tulee kortti. En vain osaa päättää pitäisinkö sen tuollaisena vai virkkaisinko siihen reunuksen tähän tapaan. Alemmassa kuvassa oleva kissa on kirjanmerkki.

On muuten taas todella paljon helpompaa ottaa valokuvia, kun päivät ovat pidempiä ja valoisampia! :)

Pikkuisen vähemmän kaaosta

Talossa, jossa asuu kaksi kappaletta innokkaita taaperoita, on pakko nostaa tavarat mahdollisimman ylhäälle. Ainakin, jos on kyse sellaisista tavaroista, jotka haluaa pitää poissa innokkaiden taaperoiden suusta. Minä en ole hyvä järjestyksen pitäjä mutta liika kaaos ärsyttää minuakin. Ja kun kaaos ja ärsytys kasvaa liian suureksi, on tartuttava toimeen. Tässäpä siis muutamia tekemiäni roikkuvia säilytysratkaisuja.

Paikka tyhjille muistilapuille ja kynälle. Tein tämän pussukan eilen illalla, kun turhauduin siihen, että keittiönpöydällemme kertyi aina kaaokseksi asti paperitavaraa, enkä kuitenkaan koskaan löytänyt sopivaa kauppalistalappua sitä tarvitessani. Pussukka roikkuu nyt lähellä jääkaappia ja sisältää vanhoista kirjekuorista yms. leikattuja pieniä tyhjiä lappuja sekä kynän... Nyt pitää vain muistaa täydentää lappuvarastoa tarvittaessa. :)

 

Tämän pussukan tein jo ennen joulua. Idea tähän pussukkaan syntyi siitä, ettei miehelläni ollut oikein sopivaa paikkaa silmälaseilleen, lompakolleen ja kännykälleen, sillä seurauksella, että ne olivat yleensä aina hukassa. Virkkasin sitten miehelleni tämmöisen pussukan, jonka saa riippumaan kirjahyllymme reunaan. Sieltä tärkeät tavarat löytyvät helposti, kunhan ne vain muistaa laittaa paikalleen. Pitänee tehdä samanlainen itsellenikin.

 Tämä punainen pussukka on ollut minulla jo monta vuotta, mutta en ole aiemmin keksinyt sille sopivaa käyttöä. Tänään päätin kokeilla sopisiko se samantapaiseen käyttöön kuin miehelleni virkkaamani pussukka. Pussukkaan löysivät nyt tiensä aurinkolasini, muutamat käyttökorut ja kangasnenäliinat.

Kaikki kaaos ei näillä ideoilla kadonnut, mutta pienikin järjestys on aina eteenpäin. :)